PUNAINEN TILA 

Filosofi Luce Irigray kirjoittaa:

Ihmisen on kyettävä pysähtymään voidakseen levätä ja luodakseen tilaa itsensä ja toisen väliin, kyetäkseen katsomaan kohti, mietiskelemään ja ihmettelemään.

 

Klovnin mielenlaatu on jo lähtökohtaisesti ihmettelevä, vaikka hahmot olisivat hyvinkin erilaisia. Klovneria onkin minulle keino hidastaa ja pysähtyä Irigarayn mainitsemalla tavalla. Hidastaa itseäni, ruumistani ja mieltäni, jotta ehtisin huomata, ajatella, hengittää - ja ihmetellä.

 

Ihmettely pitää sisällään suunnan kohti toista, ulospäin. Silloinkin kun se pelottava toinen olen minä itse arvottavine ja epäilevine ajatuksineni. Ihmettely on keino irrottautua tarkkailevaan asemaan, jolloin tilanteen jännitykset ja arvolataukset purkautuvat tai ainakin pyrkivät esille. 

 

Klovnin ihmettely tapahtuu kaksisuuntaisesti, sisätilan ja ulkotilan välillä. Esimerkiksi silloin kun klovni asettaa nenänsä paikoilleen toiminta pitää sisällään kysymyksiä: mitä sillä hetkellä ajattelen, pidänkö silmäni kiinni vai auki, miten hengitän, vai hengitänkö ollenkaan, millaisessa asennossa niskani on, entä selkä, miltä tämä kaikki tuntuu, jännitänkö, miksi, soimaanko itseäni jostain, mitä tapahtuu sillä sekunnilla kun nenä on paikoillaan ja silmät aukeavat. Viimeistään silloin suunta vaihtuu sisätilasta kohti ulkotilaa. Sama asenne jatkuu kaikkea sitä kohtaan jonka näen ja aistin. Pyrin tarkkailemaan itseäni ja itseni ulkopuolella olevia asioita kevyesti, arvottamatta. Joskus raja itseni ja ulkopuolisen maailman välillä muuttuu väljemmäksi, joskus myös hyvällä tavalla rajautuu tarkemmaksi. Tälläinen asenne on hyvin armelias, kokonaisvaltainen kehon ja mielen tila, joka aktivoituu minussa klovnerian kautta. Pelkkä ajatuskin riittää. Olen alkanut kutsua sitä klovnitilaksi.

 

Olen ammatiltani näyttelijä. Ajattelen, että näyttelijä voi lähestyä näyttelijäntyötään samalla laadulla kuin klovni lähestyy nenäänsä. Klovnitilasta on muodostunut lähtökohta paitsi kaikelle esiintymiselleni, myös kaikelle muulle toista ja toisia kohti olemiselle. On tuntunut siltä, että tätä lähtökohtaa on tutkittava tarkemmin. Olen pohtinut tarkemmin sitä miten klovnimielentila minussa rakentuu, aktivoituu ja millaista näyttelijäntyötä siitä aiheutuu, mitä on tapahtunut pitkäaikaisen klovnihahmoni Diana A. La Pesun äärellä, miksi koen klovnin katseen niin tärkeäksi - ja taas toisaalta - miksi olen halunnut piilottaa pääni ja katseeni Isonenä-hahmon jättinenän sisään. 

 

Irigarayn ihmettely-kirjoitusten lisäksi olen löytänyt tukea ajatuksilleni buddhalaisen meditaatioperinteen kirjoituksista, varsinkin siitä kuinka tietoinen läsnäolo ymmärretään tuossa perinteessä. Klovnitilaani kuvaa myös ajatus ei-ymmärtämisen tilasta, joka suuntaa pois loputtomasta tarpeesta ymmärtää, selittää ja kontrolloida omia ajatuksia ja kokemuksia. Näistä asioista ovat kirjoittaneet muun muassa liikunnanfilosofi (ja opettajani) Timo Klemola, filosofi Luce Irigaray, teatteriohjaaja Eero-Tapio Vuori, teatteriohjaaja Janne Saarakkala, tiibetinbuddhalainen mestari Yongey Mingyur Rinponche, filosofi Renè Descartes ja klovni Angela de Castro.

 

Näistä lähtökohdista aloitin tämän sivuston ylläpitämisen, jotta ajatukseni eivät jäisi vain paperille, vaan jotta voisin jakaa ne myös kuvina, videoina ja teksteinä, jatkaa keskustelua teidän kanssanne ja viedä ajatuksiani pidemmälle.

 

Tervetuloa siis punaiseen tilaan - klovnitilaan. Yhteys-sivulta voit lähettää minulle kommentteja.

 

 

Lue myös Eija Mäkisen tekemä henkilöhaastattelu Vivicas Vänner -sivustolle. Ensimmäinen osa: http://vivicasvanner.fi/klovnilla-ei-ole-vastauksia-mutta-se-uskaltaa-kysya/